"Joka päivä kohtaloa kiitän,
joka ilta saavutukset esille tuon.
En elä niinkuin kalenteri käskee,
tänään kaikkea suuresti jälleen arvostan.
Kaikki on luonnonmukaista ja valoisaa,
jostain syystä kaikki on myös tärkeää.
Joka poltti - ei palanut,
mikä satutti - jäi unholaan.
Joka lähti, sen täytyikin lähteä,
joka löytyi, niin pitikin tapahtua.
Tuulen täytyy puhaltaa ja auringon paistaa,
rakkaiden aina olla vierellä.
Saattaa, tavata, opettaa, katua,
halata, arvostaa, rakastaa.
Tiedän, että olet samalla maapallolla,
ihollani tunnen maailman haurauden."
-Paula Haverinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti