Mihin tuhlaammekaan elämää?
Pikkumaisiin riitoihin,
sanoihin typeriin ja tyhjiin puheisiin.
Jälleen tuhlaamme elämää,
kaikenlaiseen tyhmyyteen,
joka pitäisi ennemmin tuhlata rakkauteen.
Poltamme elämämme tuhkaksi tyhjyyttä myöten,
uuvuttavia asioita, tarpeetonta huolta.
Yhteisön hyödyksi keksimme peitteitä,
maskeja joilla peitellään todellisuutta.
Tähän tuhlaamme elämää,
joka pitäisi ennemmin tuhlata onnellisuuteen.
Luomme elämän täynnä ikävyystymistä synkkää,
vääristynyttä kuvaa ja tarpeetonta tietoa,
valheita, itsekehuskelua ja laittomia palveluita.
Jälleen tuhlaamme elämää,
joka pitäisi ennemmin tuhlata ystävyyteen.
Aina kiirehdimme paikkoihin, valmistamme jotain.
Kaikki etsii jotain tärkeää - mutta samalla myös menettää.
Kaikkea myös keräämme; kultaa, hopeaa ja muistoja.
Tähän tuhlaamme elämää,
joka pitäisi ennemmin tuhlata hyväntekeväisyyteen.
Huolehdimme, huudamme, kärsimme myös turhaan;
hauskan vakavasti pikkuasioista päätämme.
Ei väliä kuinka kauan pohdit - valinta on väärä.
Jälleen tuhlaamme elämää,
joka pitäisi ennemmin tuhlata unelmaan lämpimään.
Pelkäämme iloa, uskomista satuihin.
Pelkäämme unelmoida, hellyyttä ja kiintymystä.
Pelkäämme myös rakastaa, jottei koskaan tartteis surra.
Mihin tuhlaammekaan elämää?
Täytyy ainoastaan muistaa elää!
-Paula Haverinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti