"Nenä haudattuna viltin alle, selkä taivutettuna,
ikään kuin ketään ei ole maailmassa tässä.
Vieressäni nukkuu rakastamani mies,
uskollinen vartijani, ruskeaverikköni.
Aina rauhallinen, hieman itserakas,
nukkuessaan suloinen ja aivan kesy.
Ainoa ihminen minulle uskollinen,
vain hän on aina vierellä.
Kosketan häntä hellästi, rauhallisesti,
kuiskaan korvalle pari lausetta.
Uninen katse meripihkan keltaisten silmien,
ymmärtää ja kuuntelee hän hiljaa.
En halua herätä, aukaista silmiä,
olisit vain unta jälleen."
-Paula Haverinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti