"Meidän kohtalomme - vierellämme jossain,
sielumme juttelevat ilman sanoja.
Jossain pyörii ja kiertää planeetta,
antaen meille väriä hulluihin uniin.
'Tule uniini!' - ja lupaan minä tulla...
'Lennä kanssani?' - ja lennän minä jälleen...
Käsilläni kosketan, ja sitten halaan,
korvallesi kuiskaan jotain lempeää...
Unessa saalistan sinun hengitystäsi,
ja sulaa yö, palaen kuin kynttilä.
Tunnen sinun huultesi kosketuksen omillani,
luotettavan ja herkän olkapään.
Ja kohtalomme vaeltavat rinnakkain,
kohdatakseen äärettömässä tilassa...
Ja sieluissamme tapahtuu jotain.
Me rikomme muuttumattomuuden sääntöä,
aika hillitön lentää rientäen.
Pelkäämme jäädä paitsi jostain tärkeästä,
mutta pitääkin vain uskoa uniin.
Hengittää rakastaen, ja tuskin hengittäen rakastaa."
-Paula Haverinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti